Vallankumouksia ja uusia ystäviä

Nepal on tällä hetkellä aikamoinen sekametelisoppa, paikallistenkin mielestä. Maanjäristyksien tuhoja ei saa korjattua aiempaan loistoonsa varmaankaan tällä vuosisadalla, vaikka matkailuesitteet onkin jo päivitetty vähättelemään maanjäristyksen vaikutuksia. Jos esimerkiksi verrataan Unescon maailmanperintökohteiden kohtaamaa hävitystä Nepalista Suomeen, pitäisi Suomenlinnan upota melkein kokonaan pinnan alle ja hajota aaltoihin, että voitaisiin sanoa olevamme samalla magnitudilla.

Mutta ei sekametelisoppa ole pelkällä maanjäristyksellä kokattu. Ehei, tarvitaan myös poliittisia mullistuksia, jotka eivät kansan syvissä riveissä aiheuta positiivisia väristyksiä. Paikallinen hallitus yrittää tällä hetkellä muodostaa uutta perustuslakia, joka laittaisi maakunnat uusiksi. Maakunnat, jotka ovat nyt piirretty enemmän tai vähemmän sen mukaan, miten eri uskontokunnat maassa majailevat. Uudet rajat tulisivat muuttamaan alueita niin, että nyt pitäisi opetella sopeutumaan naapuriin, joka ei esimerkiksi uhraakaan Shivalle vaan rukoilee kohti Mekkaa.

Tuloksena, epävakautta ympäri maata. Esimerkkinä, eilen maanantaina Kailalin alueella Tikapurin kylässä paikalliset tappoivat seitsemän poliisia ja yhden lapsen teräaseilla suuressa mielenilmaisussa. Tämän johdosta Kailalin alueelle on julistettu hätätila ja armeija on mobilisoitu alueella, varustettuna luvalla avata tuli heti, jos väkivalta vaikuttaa lisääntyvän. Pokharasta paikan päälle on 500 kilometriä, noin kymmenen tuntia autolla, ei ihan hetkessä siis sama meininki leviä tänne Fewa-järven rannalla lepäävään lintukotoon.

On a sidenote, jouduin lintukoto-sanaa käyttääkseni käydä varmistamassa sen merkityksen internetissä. On osa suomalaisen kansanperinteen uskomuksia. Paikka, jossa maanpinta ja taivaankansi kohtaavat syvällä etelässä ja lounaassa. Muuttolinnut menevät sinne talvehtimaan, kuten myös kuolleiden ihmisten sielut. Luen tällä hetkellä maantiedon lukiokirjoja päästäkseni opiskelemaan maantiedettä yliopistoon, saakohan vaihtoehtonäkemyksillä pojoja valintakokeissa?

Takaisin Nepaliin ja olohuoneeseeni, jossa taustalla soi Pyhimyksen Äiti anna anteeksi, uudelta Pettymys-levyltä. Mitenkö tämä kaikki sekamelska vaikuttaa minun työhöni paikallisessa matkatoimistossa? No siten, että viimeiset kaksi päivää toimistomme, kuten koko muukin kaupunki, on ollut lakossa osoittaakseen mieltään hallitusta vastaan. Enkä murru minäkään ihmisiä sortavan politiikan edessä, vaan otin konkreettiset keinot käyttöön.

Punainen on vallankumouksen väri, joten kävin paikallisella marketilla ostamassa itselleni punaisen polkupyörän. Tällä Everest-merkkisellä paholaisella viiletän nyt pitkin Pokharan katuja ja nautin lakon aiheuttamista vapaapäivistä, tutkien miten pitkälle tällä kiinalaisella konkelilla voi Fewa-järven rantaa matkustaa.

Pariisin vallankumouksessa oli punaiset liput, Nepalissa noustaan barrikaadeille pyörin.

Kulttuurieroja. Ne näkyy eniten ehkä omissa ajatuksissa, kun tulee uusia ihmiskontakteja. Olin vaeltamassa Everestilläni huonokuntoisella hiekkatiellä puolen tunnin pyörämatkan päässä kaupungista, minding my own business. Tien laitaan pysähtynyt neljän paikallisen pyöräporukka vislasi kun ajoin ohi, ja pyysi pysähtymään. Ensimmäinen ajatus oli heti, että nyt tulee pataan ja ne pöllii kaikki ne viis euroa, jota mulla on mukana. Voi olla, että on yksilöllisiä nämä fiilikset, mutta suomalaisena suhtaudun erittäin varautuneesti juuri tämänkaltaisiin tapahtumiin ulkomailla. Keskusteleminen tuntemattoman kanssa ihan vain huvikseen on Suomessa täysin luonnotonta, frisbeegolfkenttien ulkopuolella siis.

No ei pöllitty yhtään mitään, enkä saanu turpaan, sain pari uutta kaveria. Lähdettiin esittäytymisten jälkeen jatkamaan yhdessä matkaa järvenrannan mukaisesti. Kohta tuli vuolas puro eteen, jonka yli ei ollut menemistä, joten poljimme riippusillan yli järven toiselle puolelle ja istuimme alas juomaan. Otettiin yhdessä parit selfiet ja vaihdoimme Facebook-tunnuksia. Kaupunkiin palatessa tarjosivat vielä limpparin ja käskivät soittamaan jos tulee hätä.

Haha, näytinköhän mä jotenkin eksyksissä olevalta ku noin piti huolta pitää? Kuitenkin, hauskaa huomata näin pienen arkisen jutun tuntuvan ihmeelliseltä, kun oma kulttuuri osaa välillä olla niin arktisen kylmä.

Pyöretki kulminoitu selfieen ja rauhanmerkkeihin.

Ilmeisesti jotkin vuorien jumalat tai Bloggerin moderaattorit kuulivat hätähuutoni Himalajan pilvisyydestä (joka muuten nyt tässä poliittisessa ja maanjäristyksen jälkeisessä kontekstissa kuulostaa aivan hirveeltä länsimaiselta nillitykseltä, hahaha), ja nyt alkaakin näyttää, että monsuuni pikkuhiljaa alkaa väistymään. 

Hätähuuto

Onneksi, koska ensi viikon maanantaina ensiksi paikallisbussilla Besi Sahariin. Sieltä jeepillä Chamjeen ja siitä jalan kohti maailman leveintä solaa ja maailman korkeimmalla sijaitsevaa järveä Tilichoa! Annapurna circuit, myö ollaan valmiita ja jännittää niin pirusti!

 

Kohta katellaan noita vuoria toiselta puolelta, ja vähän lähempää.