Maanosan vaihto.

Amserdam, voi sinua. Meillä oli kolme päivää tutustua, mutta niin vain sinut hylkäsin. Elin keskustasi laidoilla ja ravitsin itseni halvasta saksalaisesta kauppaketjusta. Olen pahoillani, etten antanut sinulle mahdollisuutta esitellä Van Goghin museota, lukuisia kanaalejasi tai taloa, jossa Anne Frank majailla tapasi.

Toki näin pari puistoasi, I AMSTERDAM –taideteoksen ja paikallisen kebab-ravintolan, mutta yhteinen kokemuksemme oli harmittavan lyhyt. Tai ei oikeestaan harmittavan lyhyt vaan sopivan pitkä, en olisi jaksanut olla hetkeäkään kauempaa Euroopassa, kun taskussa polttivat lentoliput Kathmanduun. Päivät Amsterdamissa menivät vahvasti Aasiaa hehkuttaen, Lidlin valmis-salaatteja napostellen ja hotellihuoneessa hikoillen.

Viimeiselle aamulle ostimme kaksi valmis-salaattia per perse, siihen päälle näkkileipä- ja juustopaketit. Ettei suu ihan kuivaksi rupeaisi, ostimme myös molemmat kaksi pulloa appelsiinimehua per naama. Ainii, ja suklaalevyt molemmille. Kelasimme syödä tämän kaiken ennen iltapäivän lentoa. Ei ihan onnannut. Annettiin toiset salaattimme lentokentän siivojalle Amsterdamissa, joka oli iloinen lahjoista ja sanoi kodittomien välillä pyörivän kentällä, salaatit menisivät kuulemma näille pojille kunhan ilmaantuisivat yösijaa etsimään.

Qatar Airwaysin lentohenkilökunta pisti Amsterdam-Doha lennolla parastaan saadakseen meidät potemaan yliannostusta ruuasta. Jo valmiiksi täysiin mahoihimme ängettiin kuuden tunnin lennolla kolme kaljaa, kokis, viski, kahvi ja illallinen alku- ja jälkiruokineen. Kaikki oli vaan pakko syödä ja juoda, olihan ne tullut maksettua lentolippujen myötäjäisinä jo melkein puoli vuotta sitten.

Sama meno jatkui yölennolla Kathmanduun, ruokaa lykättiin lisää, vaikka edellisen murut vielä poskissa pyörivätkin. Vatsa sekaisin, eikä unta tullut tippaakaan ennen Aasiaan laskeutumista. Maisemat lentokoneesta olivat upeat, vaikkakin rankka pilvisyys esti minulta Mount Everestin näkemisen. Kostoksi huijasin whatsapissa kaveria, että lensimme Everestin yli, ja matkustamo hurrasi kun näki jonkun hurjapään olevan matkalla huipulle. Yllätyksekseni tämä vielä uskoi kaiken ja sain päivän naurut.

Oh Asia, it is nice to be back.