Lyhyt, mutta kaunis ystävyys

Oi kaunis punainen vallankumoukseni.

Muistatko

kun pyysin nostamaan satulaasi, että voin istua mukavammin ajellessani sinulla?

Muistatko

sen epävarman, ensimmäisen autotielle liittymisen?

Muistatko

kun ensimmäisessä alamäessä oli niin hauskaa mennä kovaa?

Muistatko

kun sinulle löydettiin mukava paikka asuntoni edestä, auringosta?

Muistatko

kun lukitsin sinut siihen, oma syntymäaikani lukon koodina?

Muistatko

kun ensimmäisen kerran jouduttiin tutkimusmatkaltamme kääntymään, koska unohdin aurinkorasvan?

Muistatko

uudet ystävät, jotka seuraavalla reissulla saimme joen varrella?

Muistatko

Kun jouduit pysähtymään, kun ylämäen vaikutuksesta oksensin aamiaiseni?

Muistatko

Kun kuitenkin ylös asti päästiin, ja alamäen laskeminen Sarangkotista oli yhtä riemua?

Rakas vallankumoukseni, muista nämä yhteisest hetket viikon kestäneeltä taipaleelta, älä sitä kuinka kaatosateessa, yön pimeydessä sinut minulta riistettiin. Ehkä uusi isäntäsi sinulle laittaa uudet jarrut tai vaihteet.

Vitun varkaat. Onneks huomenna starttaa Annapurna Circuit. Maisemat ja aivan uudenlainen fyysinen kokemus kyllä saa minut leppymään. Mutta ei unohtamaan, unohtamaan ei koskaan.

Meillä olisi voinut olla vaikka kuinka monta tällaista hetkeä!