"Tarjoilija, keitossani on säteilevä mustekala"

 Mä en oikein tiedä miks oon menos just Etelä-Koreaan. Maa kiinnostaa joo, ja Aasiassa on mukava matkustella. Tämän voin sanoa helposti kolmen viikon Vietnamin reissun perusteella. Melkein yhtä hyvä perustelu olis, että oon ajanu kerran autoa, joten ois kans varmaan tosi siistii puksutella päältäajettavalla ruohonleikkurilla Lappiin ens kesänä.

Aluks mietin kuiteski et Japani ois ykkösmaa, ku siel on robotteja ja pallokalaa ja Godzilla on mun lempieläin. Japanissa tulee kuiteskin kielimuuri vastaan. Pitäs osata höpöttää myös englantia taitamattomien samuraiden kanssa. Kaveri lähti sinne, joten myös ehkä se olis vähentäny sitä kokemuksen arvoa, kun on koko ajan joku siinä vieressä, jonka kanssa voi sulkeutua suomea supisemaan. Helsingin Sanomissa oli kans viime vuoden puolella juttua japanilaisten itsetunto-ongelmista, varsinkin nuorison kasvavasta introverttiudesta ja väestön rajusta vanhenemisesta. Vaikka olenkin perinteisesti suomalainen, itsekriittisyyteen hetkittäin alistuva finninaama, en käsitä trendiä, jossa nainen hylkää henkilökohtaisen elämänsä panostaakseen uraan, ja epävarmat miehenalut rivissä suorittaa harakiriä. Jotenkin pelottava konsepti.

Minkä takii Koreaan:

·  Seoul

Mä en oo koskaan ollu noin isossa ihmiskeskittymässä. 

·   Aasialainen safka 

  Tykkään ruuasta ja vihaan koiria. NOEMMÄOIKEESTI, mausteet ja kasvikset houkuttelee.

·   Etäisyys

   Pääsee kauas, ja kokonaan pois Euroopan kulttuurialueelta.

·   Pohjois-Korea

   Ei näy salee arjessa, mutta pahan pikkuveljen läheisyys kiinnostava yksityiskohta.

·   Sijainti

  Lentämällä pääsee Japaniin, jos uteliaisuus herää.

Odotuksia reissulta:

•           Seoul kaupunkina iskee ku tuhat volttia, eikä halua pienempään enää ole.
•          Koulussa olis jotain järkeä. Oppis jotain.
•          Kämppis ei kuse sänkyyn ihan joka yö.
•          Opin edes vähän kieltä nii voi päteä sit kaikille Suomessa ja ihmetellä miten ketään ei kiinnosta.
•          Reissut ympäri maata ja ulkomaille
•          Hole-in-one frisbeegolfissa, jossain aivan vitun päheissä maisemissa olis siistii.
•          Kokemuksen myötä oppis ajattelemaan itteään ja mitä haluis tehä ylipäätään omalla elämällään. 
•          Syödä mustekalaa ja tajuta, että sil on yheksä lonkeroo, ja että se on kalastettu Fukushimalla.

Loppujen lopuks se on kuitenkin pelkistettynä neljä kuukautta ulkomailla koulussa ja sit takasin. En oo ladannu ihan hirveesti erikoisia toiveta reissun varalle, kuhan on hauskaa, eikä meikän tutorit ihan koko kevättä jaksa ampua paperitolloja niskaan takarivistä, nii oon plussan puolella. Yks asioista, mitä ajattelen reissusta, on etäisyyden ottaminen. Okei, se on nimeomaa ajatuksena ihan siisti, mut Internet nyt loppujen lopuks tekee tästä maailmasta pienen ja ahtaasti pakatun. Sä voit paeta Suomea, mut et Somea.

Vaikken en tiedä mikä mua siellä odottaa ja nämä omat tarkotusperät ja toiveet on hataria ku reumapotilas, nii lähetään sillä, että innoissani otan kaiken vastaan paiskatun positiivisina kokemuksina.

Paitsi sateen, mä vihaan sadetta.