Harhareissuja

Jetlag oli kyl ensimmäisen Seoulissa vietetyn päivän sana. Yheksä tuntii unta ekana yönä, jaetun dormihuoneen lämmössä, mut keho huomas silti, että pojalta puuttuu yhen vuorokauden annos lepoo.

Oma koppini kesäkuun loppuun asti, toisella puolella huonetta mykkä hawaijilainen

Keskiviikko alkoi auditoriossa ”orientaatiotunnilla”, joka kesti auringon noususta aina sen laskuun saakka. Läpikäytävien asioiden listalla ei paljoa ollut, neljä-viisi asiaa korkeintaan, mutta informaatio syötettiin meille jostain syystä kuin vastasyntyneille.

Meidät pakotettiin väsäämään omat pankkitilit korealaiseen pankkiin, Shinshan Bankiin. Edessämme oli viisi sivua papereita, joissa ei ollut sanaakaan englantia. Meitä varten papereihin oli tussattu keltaisella mihin omat allekirjoituksemme laitamme. Vähän päälle kymmenen allekirjoitusta viiteen sivuun papereita. Eikä tietoa ollenkaan, mihin juuri kaikki sovimme lähtevämme mukaan. Seuraavaksi olisi tarkoitus siirtää kaikki rahat suomalaiselta tililtä tähän tiliin, jonka liina päässä väsäsimme. Ihanaa. Samaan otteeseen meitä käskettiin luovuttamaan passimme ja olemaan poistumatta maasta. Luotto on silti kova paikalliseen rehellisyyteen ja huolenpitoon, näille miehille antaisin vaikka munuaiseni.

 Seuraavaksi juteltiinkin hieman oman asuntolamme säännöistä. Täällä pelataan pisteillä. Tarpeeksi kun opiskelija kerää miinusta omalle tililleen, ei voi jatkaa seuraavana lukukautena asumista asuntolassa. Olemme kaikki kuitenkin vain kevään täällä, joten voimme ottaa vaikka kilpailun kovimman miinustilin haltijasta, eikä siitä koidu meille ollenkaan haittaa. Tosin, aikaisemmin täällä oli joku jätkä ostanut ilmakiväärin ja ampunu koulun läheisyydessä bussin kylkeen läiskiä. Jätkä joutu pakkaa kamat raipan säestyksessä ja palata omaan kotimaahansa. Ovat varmaan vanhemmat ylpeänä halanneet sotilastaan.

Kirsikkana kakun päälle univajeen ja torkkumisen säestämän päivän päätti tervetuliaisjuhlat. Pitsaa ja amerikkalaista olutta. Kiitos Konkuk University, kun järjestitte tälläisen määrän korealaista high-end kulttuuria heti ensimmäiseen iltaamme maasssanne. Ei vaan, ihan paras startti keväälle uusien frendien kanssa. Jengi puhuu pyödästä pöytään ja päihtyy iloisin mielin. Suomalainen keskiviikko-ilta on yleensä vastakohta.

Seoulin yöelämä on perinteisimmillään halpaa viinaa, kirkkaita valoja ja korvat hajalle paukuttavaa klubimusaa. Onneksi loppui aikanaan, en ole tullut tänne kuitenkaan pääasiassa juhlimaan. Ilta loppui taksiajeluun Han-jokea myötäillen, josta vaapuimme takasin omiin koppeihimme.

Yöelämää jossain päin Sincheonia.

Lauantaina päästiin vielä kaikkien vaihtareiden kesken juhlimaan Hongdaeen alkanutta vaihto-

opiskelujaksoamme. Ei lähtenyt alkuunkaan. Kaikki hinnat oli kusetettu ylöspäin ja päädyimme kadulle juomaan Sojun (paikallinen denojen suosikki) ja kaljan sekoitusta.

Kaksi iltaa baareissa käyneenä voi sanoa, että mainstream on mainstreamia Koreassakin. Se on yks lysti, ketä siinä on ympärillä tansimassa jos DJ looppaa Keshan ja Pitbullin korvanraiskausrallia. Meikä ei pysty pitämään hauskaa paikassa, joka musiikillisesti ei vaan toimi. Vanhenemisen varjopuolia. Onneks täältä löytyy hyvänkin musiikin kuuntelijoita, ja ollaan kahlattu netistä klubeja, jotka mahdollisesti soittaisivat korealaista räppiä tai edes jotain ug-kulttuurin musiikkia.

Kuitenkin, reissu lähteny käyntiin ihan täydellisesti. Seoul on helvetin iso kaupunki, jonka todistimme tänään sunnuntaina etsiessämme frisbeerataa kuusi tuntia. Näistä kuudesta, patikoimme neljä tuntia. En ole koskaan kävellyt puolta tuntia yhden sillan yli. Koreja ei lopulta edes löytynyt, mutta en luovuta. Kiekot odottavat hyllyllä, ja lupaan itselleni, että jonakin päivänä ne lentävät.

Pari kuvaa loputtomilta kaupunkivaelluksiltamme